Mahalaukun Kiertymä   (lyhyesti linkeistä kerätty. ei suora kopio)

Itseni mielestä kyseessä on sairaus, jolle ei ole mitään suoraa vastausta syytä, seurausta ja oikeastaan kukaan ei tunnu tietävän tarpeeksi tästä oireesta. Tälle sairaudelle on tyypillistä sen ristiriitaisuus, epävarmuus ja ennen kaikkea tämä sairaus ei anna itsestään julki tarpeeksi tietoa, jotta sitä voisi hyvin torjua. Jotkut tiedot ovat faktoja, mutta muut..? Joten kun kirjoitan tämän, kaikki ei ole ehdottomasti ja vain varmistettua tietoa, vaan nojautuu paljolti jo tutkittuun ja muuttuviin tietoihin. Mikään ei siis ole ehdoton ja kaikki mitkä ovat omia mielipiteitäni, ilmaisen ne kyllä selvästi. Muuten kaikki tieto on lääketieteelliseltä taholta.

Kyseessä on todella vaarallinen tila jossa koiran selviäminen on tunneista kiinni. Hoitoa saatuaankin jopa 25-33% koirista kuolee.  

Purduen yliopisto on tutkinut asiaa sadoilla kiertymän saaneilla koirilla. Jotta voitiin antaa jonkin asteinen todennäköisyys tietyille roduille. Siellä verrattiin näitä tutkittuja koiria sekarotuisiin koiriin. Esim. Tanskandogilla on 41.4 kertainen riski saada vatsalaukunkiertymä, kun Irlannin setterillä 14.2 ja saksanpaimen koiralla 4.2 kertainen.

Eli kiertymä on tietylle rodulle tyypillinen. Ja tutkimuksissa todettiin että uroksilla on kaksi kertaa suurempi riski saada kiertymä, kuin nartuilla. Mahalaukun kiertymä on myös tietyllä tapaa perinnöllinen. Huomatkaa että suoraa perinnöllisyyttä ei ole todistettu vaan "periytyvyys" tulee rakenteen kautta.

Otetaan esimerkki: Jos koiralla on kapeampi ja syvempi rintakehä kuin tyypillisellä rodun edustajalla, on tällä suurempi riski sairastua kuin muilla. Ja jos pentueen molemmat vanhemmat ovat todella kapeita ja syvärintaisia, niin tämä rakennehan voi periytyä myös pennuille ja näin ollen myös pentujen riski kasvaa. Varmaa ei siis ole että pennut sen saavat, vain riski. On kuitenkin todettu että tietyn rodun linjat ovat herkempiä saamaan vatsalaukun kiertymän, koska omaavat tämän kapean rintakehä rakeenteen.
Tästä minä voisinkin sitten heti heittää ilmaan ajatuksen, entäs ne koirat jotka ovat normaalia kapeampia mutta eivät ole kokeneet mahalaukun kiertymää. Onko kyse onnen kantamoisesta ja tuurista? Ja voidaanko tälläista koiraa käyttää jalostukseen kun sillä on ns."mahalaukun kiertymään riskeeraava rakeenteellinen vika" koska kuuluu mahdollisiin periyttäjiin vaikkei itse ole sairastanut..vai onko vain sellaisia vältettävä jalostuksessa jotka ovat varmasti kokeneet tämän kauheuden? Tämä on mielestäni yksi sekava ristiriita. Missä menee raja jalostukseen ja missä todellinen "periytyvyys"? 

Tuomas Kärkkäinen, pieneläinsairauksien erikoislääkäri kirjoitti aiheesta Estrela 4/07 lehteen ja suoraan lainatakseni:

>>Koiran ruumiinrakennetta on meilläkin pidetty yhtenä taudin perussyynä jo vuosikymmenten ajan. Aivan ilmeisesti sillä on oma selvä merkityksensä ja tietty määrä sairastumisista tapahtuu rakenneseikkojen vuoksi. koirien rakenteessa tai perimässä ei ole kuitenkaan kuluneina vuosina tapahtunut mitään sellaista muutosta mikä selittäisi taudin lisääntyneen esiintymisen. 

Tämän tutkimuksen ansio on mielestäni se, että se nostaa etenkin ruokinnalliset kysymykset voimakkaasti esille. Meidän tulee miettiä, mikä koiran elämässä on muuttunut 60-luvun jälkeen. Oma käsitykseni on pääasiallinen siirtyminen kuivaruokintaan>>

Ruokailulla on siis todettu olevan yhteys kiertymälle. Myöskin ruuan laadulla ja määrällä on osansa. Siksi koira kannattaakin ruokkia ainakin kahdesti vuorokaudessa ja tehdä ruokailusta rauhallinen ettei koiran tarvitse hotkia ruokaansa. Jos koiralla on paljon ilmavaivoja, se ei ole silloin sopivaa koiralle. Ilmavaivat ja jatkuvat röyhtäilyt ovat merkki siitä että kaikki ei ole kunnossa.
Luonteella on myös osansa kiertymän kanssa. Esim. pelokkaat, rauhattomat ja arat koirat ovat suuremmassa riskissä kuin tasapainoiset ja rauhalliset koirat.

Miten kiertymä sitten saa alkunsa? Ei välttämättä ole olemassa vain yhtä ja ainoaa syytä vaan mahalaukun kiertymä on monien sattumien summa.
Jossain on todettu että koiran kaksi ensimmäistä elinvuotta ovat suuressa osassa tulevaisuudelle. Suuret annoskoot ja ruoan turpoaminen venyttävät hiljalleen vatsalaukkua ja siteitä.
Venyminen tapahtuu hiljalleen näiden muutamien ensimmäisten elinvuosien aikana. Tämän siteiden venyminen tai jopa niiden repeäminen voi olla yhteydessa tulevaisuuden riski tekijöihin.
Syytä on etsitty jopa Large Breed ruoasta, jolla pyritään rajoittamaan pentuvaiheen kasvua ja ylipainoa, jotta pennulle kehittyisi terveet lonkat. Jottei ruoka vahingoita pennun kasvua, vähennettiin ruoan energiapitoisuutta rajusti, mutta samalla jouduttiin nostamaan annostilavuutta. Jossain tapauksissa kasvava pentu siirretään aikuis ruoalle, jottei saisi liikaa kasvuun tarvittavia energia lähteitä.

Oireet: Selkein merkki on vatsanseudun turpoaminen. Kun vatsanseutua taputtaa kuuluu sieltä selkeä kumina kuin rantapalloa taputtelisi. Alkuun koira voi yrittää oksentaa tai kakostella, kuitenkaan mitään ei tule ulos. Läähätys ja kuolaaminen voimistuu. Kipujen kasvaessa kuola muuttuu vaahdoksi. Nopea pinnallinen hengitys ja jotkin koirat muuttuu rauhattomiksi, toiset hakeutuvat piiloon. Jos koiran vointi heikkenee nopeasti, voi koira mennä jopa shokkiin. Shokkia edeltää sydämmen lyöntien tiheys ja heikko pulssi sekä kalpenevat ikenet.

Hoito: Koira on saatava mahdollisimman pian lääkärin hoitoon. Tällöin koiralle tehdään alustava kartoitus koiran kunnosta. Jos shokin merkkejä ilmenee on koiran kunto saatava ensin mahdollisimman normaaliksi jotta mahdollinen leikkaus voidaan suorittaa. Koira laitetaan tiputukseen jotta shokki tai alkava sellainen voidaan hoitaa. Koiran vatsa pyritään tyhjentämään ensin letkutuksella. Eli suun kautta laitetaan letku koiran mahaan ja lapotaan vatsan sisältö ja kaasut pois. Jos tämä ei onnistu on koira leikattava. Leikkauksessa vatsalaukku käännetään oikeaan asentoon ja nyt tyhjennystä koetetaan uudestaan letkun avulla. Kun vatsalaukku on saatu tyhjäksi se huuhdellaan jotta sinne ei jäisi vatsan toimintaa häiritseviä ruoka-aineita ja vatsa olisi mahdollisimman "ei ärsyttävässä" tilanteessa.
Valitettavasti seuraavasta toimenpiteestä minulla on henkilökohtaisia kokemuksia niiden ristiriitaisuudesta. Toisten eläinlääkäreiden ja kirurgian oppien mukaan vatsalaukku tulisi kiinnittää muutamalla tikillä kiinni ettei kiertymä uusiutuisi. Toisten lääkäreiden mukaan tämä on tarpeeton ja lisää riskiä jos laukku on kiinnitetty.
Meillä nimittäin on kokemusta kummastakin tapauksesta. Meillä vatsalaukku kääntyi ympäri vaikka se oli kiinnitetty. Tästä kokemuksesta voin sanoa että oireiden eteneminen ja kunnon heikkeneminen oli paljon nopeampaa kuin silloin, kun vatsa oli ns. vapaana. Jotta kumpi on se parempi tapa, siihen en ota kantaa tämän enempää.
Mutta on myös todettu että kiinnittämätön vatsalaukku kääntyy ympäri 75-80% todennäiköisyydellä. (meillä kiinnitetty vatsalaukku kääntyi ympäri tikkien välistä 5pv:n kuluttua edellisestä leikkauksesta )
Ennalta ehkäisyyn on monia konsteja kuin myös neuvoja ja näkemyksiä.

Tärkein kuitenkin lienee ruokinta tapa.
~ Ruoki 2-3 kertaa päivässä. Ja valitse ruoka joka ei turpoa paljon, varsinkin jos käytössä on kuiva muona.
~ Koiralla tulisi olla kokoajan vettä saatavilla, paitsi heti ruokinnan jälkeen
~ Vältä aktiivista liikkumista ja riehuntaa lähellä ruokailua. Olisi hyvä pitää lepoa n. pari tuntia ennen ja jälkeen ruokailun.
~ Anna koiralle ruokarauha, myös toisilta koirilta.
~ Ruokakupin korkeudesta on ristiriitaa. Toisten mielestä se pitäisi olla ehdottomasti korotettu ja toiset taas kieltää sen jyrkästi.
(Purduen tutkimuksissa korotettu ruokakuppi lisää riskiä) 
~ Valitse koiralle mahdollisimman energiapitoinen ruoka jossa on pienet annoskoot.
~ Vältä tärkkelyspitoisia ruokia myös kotiruokinnassa.
~ Jos koira on kotiruoalla, huolehdi että tärkeimpänä energian lähteenä on rasva. Rasvan osuuden tulisi olla 16% tai enemmän tarpeen vaatiessa.

Entä jos koiralle tulee kiertymä ja lääkäriin on matkaa tai se ei ole tavoitettavissa? Silloin ei todellakaan ole enää paljoa tehtävissä. Tosin jos sinulla on hallussasi iso injektio neula, voit itse yrittää tyhjentää vatsan kaasuista. Tällöin neula pistetään vatsan läpi suoraan mahalaukkuun. Muista olla huolellinen pistos kohdassa. Kaasuuntunein kohta on koiran vasemmalla puolella lonkan ja kylkiluiden välissä noin puolessa välissä korkeus suunnasta. Kaasuuntuneimman kohdan löytää myös taputtelemalla turvonnutta aluetta ja kumisevin ja korkeinkohta "pallosta" on se oikea pistos paikka. Neulan kautta pitäisi tulla ulos ylimääräinen kaasu ja vatsa pienenee ja näin koira saa arvokasta aikaa eläinlääkäriin pääsyn varalle.

Jatkohoito ja mahdolliset vaarat

Kun on kotiin päästy, on tärkeää edetä ruokinnassa ja juomisessa todella hitaasti. Eläinlääkäri antaa ruokinta ja hoito-ohjeet kotiin kera antibioottien ja kipulääkkeiden. Nämä ohjeet ovat lyhyesti ja osittain annettuja jotka toimivat hyvin omalla kohdalla.

Aloita 1 rkl esim. kauravellistä 1-2kertaa/vrk ensimmäisenä päivänä ja lisää sitä 1rkl/vrk. Anna ensimmäisenä päivänä vain muutama lipasu vettä kerrallaan. Parin päivän kuluttua koira juokin vettä aivan kuten ennenkin. Eläinlääkäristä kannattaa kysellä Hill's a/d:tä jolla on turvallista edetä jossain vaiheessa totuttaen koiran vatsa taas kiinteälle ruoalle.(tämän anto ajankohta on koira/tapaus kohtainen.) Älä unohda ruokaöljyä. Anna sitäkin asteittain aloittaen n. 10ml:sta pari kertaa päivässä. Ruokaäljy sitoo hyvin vatsaan muodostuvan kaasun itseensä ja tulee näin helposti ulos röyhtäisyllä/pierun mukana. Samalla se "voitelee" koiran vatsaa ja suolistoa.
Lisäksi hyvä olisi olla tarjottavana myös Nutri-Plus geeliä joka antaa mm. leikatulle koiralle tarvittavat ravinteet ja energian kun vatsa ja nielu on vielä kipeä. Tätä voidaan laittaa vaikka tassuille josta koira itse nuolee sen pois. 
Huolehdi myös vatsan hyvinvoinnista raniditiini valmisteilla esim. ranimex jolla vatsan happamuus saadaan tasapainoon. Myös vatsan ja suoliston hyvät bakteerit on kadonnut leikkauksen myötä joten hyvä apu tähän on Lacto 7. Molemmat, ranimexin kuin myös lacto7:n voi murskata ja sekoittaa velliin, öljyyn..
Jos nieleminen ei onnistu kannattaa lääkäriltä pyytää ranimex pistoksina.

Seuraile koiran limakalvoja että ne pysyvät kirkkaina ja terveen punaisina. Ole varovainen mutta anna koiralle mahdollisuus olla oma itsensä jos toipuminen on verkasta. Rauhoita kuitenkin hyppyjä ja leikkejä ettei vahinkoja satu. 
Jossain tapauksissa koira alkaa muutaman päivän kuluttua leikkauksesta rajusti oksentelemaan. Tällöin selviämis ennuste on todella huono. Kyseessä voi olla vatsalaukun kuolio. Tämä johtuu siitä että kun vatsa on ollut kääntyneenä on se aiheuttanut kääntymä kohtiin niin kovan puristuksen ettei veri ole päässyt kulkemaan tästä läpi ja on aiheuttanut mm. hapenpuutoksen. Solukko kuolee ja aiheuttaa valtavia kipuja. Tämä on toki leikattavissa, mutta usein kannattaa tässä vaiheessa jo harkita eutanasiaa vaikka kuinka pahalta se tuntuisikin. 

Jokaisen suuren koiran omistajan kannattaa huolella tutustua kiertymän oireisiin ja sen hoitoihin, ennen kuin on myöhäistä. Myös jokaisen pennun ostajan tulisi olla tietoinen tästä oireesta, vaikka kyseinen pentu ei omaisikaan perittyjä rakenne ongelmia tai linjassa ei olisi esiintynyt kiertymiä. Oli sitten kyseessä rodunomainen tai tyypiltään poikkeava koira, on se aina riskiryhmässä. Noudattamalla ruokinta ohjeita ja seurailemalla koiran vointia voi jo paljon estää kiertymän aiheutumista.

Toivotan kaikille koiran omistajille onnellisia aikoja ja pikaisia paranemisia jos paha osuu kohdalle. 

Lähteet:
Estrela 4/07 Tuomas Kärkkäinen, pieneläinsairauksien erikoislääkäri
Birgitta Wikström, Josefine Öberg; Koiran sairaudet
Saksanpaimenkoira Info sekä eri julkaisut netissä