Olemme 7 henkinen perhe täältä Pohjois-Savosta. Isäntä väkeen kuuluu itseni lisäksi mies ja 5 lasta.

Ensimmäisen estrelan, Maxin me hankimme vuonna 2005. Kaikki sai oikeastaan alkunsa siitä, kun selasin kennelliiton sivuja tutkiakseni erilaisia koirarotuja. Tuolloin ei ollut kokemusta kuin SeRoPi- koirista (SekaRotuPiski) joten nyt oli jo aika kunnon rotukoiralle. Kriteerit oli seuraavat: Iso kokoinen jottei sen päälle vaan sattuisi vahingossa astumaan ;) , lempeä ja nimenomaan lapsiystävällinen, osaa vahtia ja on perheen turvana. Ja sen oli oltava sen oloinen ja näköinen ettei sen kohdalla voi vaan sanoa: ai, teillä on koira.

Kun siinä muutaman tunnin olin jo kuluttanut aikaa, sattui silmiin Estrela. Koskaan en ollut kuullut moisesta koirasta joten tutkin sitä tarkemmin. Mutta kun yhdistyksen sivuilta näin kuvia koirista, olin myyty.

Samana iltana jo soitinkin pentulistoilta löytyville kasvattajille ja kyselin koirasta tarkemmin. Kun kaikkiin mieltä askarrutaviin kysymyksiin olin saanut vastauksen olikin enää 1 kysymys jäljellä. Olemmeko me sellaisia ihmisiä joiden kanssa estrela voisi asua, tullaanko me toimeen tuollaisen koiran kanssa? Sillä en halunnut ottaa sellaista riskiä, että meidän asuin olot, seutu, elintavat, lasten määrä tai jokin muu olisi vaikuttanut koirankanssa elämiseen negatiivisesti. Kun tähänkin oli vastaus että "joo, mitä nyt olet kertonu teistä ja teidän perheestä, niin kyllä estrela teille sopii.."

Se oli siis sovittu. Sovittiin aika jolloin päästään katsomaan pentua. Kuviahan me oltiin jo paljon saatu kasvattajalta. Ja se yksi tietty koira oli yli kaiken. Se oli se pentu joka näytti aina kieltä. Se me valitaan. Kielen näyttäjä.

Monien tuskaisten viikkojen jälkeen koitti vihdoin SE päivä. Aamulla aikaseen matkattiin kohti Toijalaa pentua hakemaan. Ihana jännitys oli matkakaverina koko ajan. Miehen kanssa jo hieman kiisteltiin kumpi ajaa kotimatkan ja kumpi saa olla pennun kanssa.. 

Seuraavana vuonna alkoi mieleen hiipimään ajatus, jospa Maxille olisi kaveri.. niinpä koitti aika sitten toiselle Estrelalle. Jospa nyt vaikkapa narttu..sillä olihan tuossa tullut jo tuo kasvattajan tutkintokin suoritettua, jos vaikka pentuja sattuis tulemaan..niin ja perustais kennelin.. joo, narttu me otetaan kaveriksi.

Niinpä sitä sitten taas lyötiin aika lukkoon ja ajettiin uutta pentua katsomaan. Olga-tyttö tuli häntäheiluen vastaan kun ajettiin pihaan. Ujosti katso meitä hetken ja kampesi syliin. Joo-o, tämä on meidän. Tuo pikku-neiti joka viattomasti kääntää päätä ja katsoo hieman "nolona" >> antakee anteeks, minä nyt olen tämmöinen>> ilme kasvoilla. Söpö.

Tästä se sitten alkaa. Tulevaisuus täynnä koiruuksia.