Estrelanvuoristokoira
(Cao Da Serra da Estrela)

Alkuperämaa: Portugali

FCI:n ryhmä 2
Pinseri- ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat
(alaryhmä 2)

Hyväksytty: FCI 11.1.1967, käännös SKL-FKK 25.4.1995

KÄYTTÖTARKOITUS: Paitsi erinomaisena maatilojen ja talojen vahtina, estrelanvuoristokoiraa käytetään myös suojelukoirana ja jopa vetokoirana. Paimenen erottamattomana seuralaisena se vartioi uskollisena laumaa, jota se puolustaa henkeen ja vereen asti susia ja karjavarkaita vastaan.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Jo ammoisista ajoista lähtien estrelanvuoristokoirarotuisia koiria on elänyt Portugalissa, Estrelan vuoristossa, jonka korkein huippu yltää lähes 2000 metrin korkeuteen. Rodun varsinainen alkuperä on tuntematon. Joka tapauksessa rotu lienee yksi Pyreneitten niemimaan vanhimmista. Estrelanvuoristokoiria tavataan vuorten alimmilta rinteiltä aina ylimmille tasanteille asti. Kesällä, jolloin ruoho lumen kadottua kasvaa vehreänä ylätasankojen laitumilla, karja kiipeää sinne alempien rinteiden ruohon kuihduttua auringonpaahteessa. Koirat seuraavat karjalaumoja valppaina vahteina ja suojaavat niitä seudulla esiintyviltä susilta. Näitä koiria tapaa siellä täällä muuallakin maassa, varsinkin Keski-Portugalissa, jonne niitä on tuotu jo pentuina vuoristosta tai ne ovat syntyneet siellä vuoristoseudulta kotoisin olevien siitoskoirien jälkeläisinä.

YLEISVAIKUTELMA: Estrelanvuoristokoira on kaarevalinjainen, mastiffityyppinen molossikoira. Se on sopusuhtainen ja hyvärakenteinen. Kokonaisuus on erittäin tasapainoinen, mikä kertoo aikojen kuluessa vakiintuneesta rotupuhtaudesta.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Estrelanvuoristokoira on karaistunut, vahva ja hyvin eloisa koira, jolla on runsaasti arvokkaitaominaisuuksia. Sen katse on valpas, rauhallinen ja ilmeikäs. Vaikka se on hyvin epäluuloinen vieraita kohtaan, se on tuttujen parissa säyseä ja tottelee isäntänsä ehdottomasti.

PÄÄ: Voimakas, jykevä, pitkänomainen ja lievästi kupera. Pään koko on suhteessa runkoon samoin kuin kallo kuonoon. Kokonaisuus on erittäin tasapainoinen.

KALLO-OSA: Sileä, hyvin kehittynyt, pyöristynyt ja sivukuvaltaan kupera. Ei havaittavaa niskakyhmyä.

OTSAPENGER: Loiva, etäisyys kirsuun jokseenkin sama kuin niskakyhmyyn.

KIRSU: Sieraimet suorat, laajat ja hyvin avonaiset. Kirsu väriltään aina karvapeitettä tummempi, mieluiten musta.

KUONO-OSA: Pitkä, kärkeä kohti jonkin verran kapeneva, ei kuitenkaan suippo. Kuononselkä on pääsääntöisesti suora, mutta kärkiosastaan hieman kupera.

HUULET: Kita syvä. Huulet voimakkaat ja tiiviit, eivät paksut eivätkä riippuvat. Suun limakalvo ja kitalaki mustat, samoin huulten reunat.

LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat hyvin kehittyneet. Hampaat vahvat, valkoiset ja hyvin kiinnittyneet. Leikkaava purenta.

POSKET: Sileät.

SILMÄT: Vaakasuorat, eivät ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat, soikeat ja keskikokoiset. Silmät ovat symmetriset, varsin avoimet ja useimmiten tumman meripihkan väriset. Ilme rauhallinen ja älykäs. Silmäluomet tiiviit, väriltään mustat. Kulmakarvat hieman erottuvat.

KORVAT: Kokonaisuuteen nähden pienet (11 cm pitkät ja 10 cm leveät), ohuet, kolmiomaiset, kärkeä kohti pyöristyvät, riippuvat, keskikorkealle kiinnittyneet ja taipuneet taaksepäin päätä vasten siten, että korvan tyvestä näkyy hieman korvan sisäpintaa. Typistetyt korvat hyväksytään, mutta typistämättömiä pidetään parempina. (Huom. Suomessa typistyskielto.)

KAULA: Suora, lyhyt ja paksu. Eteenpäin suuntautunut ja tukeva. Vain hieman kaulanalusnahkaa.

RUNKO: 

YLÄLINJA: Melkein vaakasuora, mielellään lyhyt.

LANNE: Leveä, syvä, lyhyt, lihaksikas ja liittyy kiinteästi lantioon.

LANTIO: Hieman viisto.

RINTAKEHÄ: Hyvin kaartuva, mutta ei tynnyrimäinen.

ALALINJA JA VATSA: Kupeet tilavat, suhteessa muuhun runkoon, eivät selvästi erottuvat. Vatsalinjan tulee kohota vähitellen, mutta sulavasti rintalastasta nivusiin.

HÄNTÄ: Typistämätön, pitkä, koiran ollessa paikallaan kintereisiin ulottuva, sapelin muotoinen, keskikorkealle kiinnittynyt ja tuuheakarvainen. Pitkäkarvaisella muunnoksella hapsullinen. Hännän päässä J:n muotoinen koukku. Koiran seistessä häntä on selkälinjan alapuolella ja laskeutuu luontevasti reisien väliin. Koiran liikkuessa häntä nousee selkälinjan yläpuolelle ja kaartuu ylöspäin.

RAAJAT

ETU- JA TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Raajat ovat pystysuorat koiran seistessä tasapainoisesti. Kyynärvarret ja sääret ovat lähes tasapaksut. Raajat ovat hyvin muodostuneet, lihaksikkaat ja vahvaluiset. Vahvat nivelet ja sopusuhtaiset kulmaukset mahdollistavat erittäin vaivattomat liikkeet.

KINTEREET: Melko matalat, kinnerkulma suhteellisen avoin.

VÄLIJALAT: Oikeassa asennossa ollessaan pystysuorat.

KÄPÄLÄT: Suhteessa koiran kokoon. Sopusuhtaiset, eivät liian pyöreät eivätkä liian pitkät, muodoltaan kissankäpälän ja jäniksenkäpälän väliltä, eivät siis litteät. Varpaat ovat paksut ja tiiviit. Varpaiden ja päkiöiden välit ovat runsaskarvaiset. Päkiät ovat paksut ja kovat. Kynnet tummat tai mustat ja hyvin näkyvissä. Tällä rodulla voi olla yksinkertaiset tai kaksoiskannukset.

LIIKKEET: Normaalit ja vaivattomat.

KARVAPEITE
Kaksi karvanlaatumuunnosta: Pitkä- ja lyhytkarvainen.

KARVA: Vahva, karkeahko, ei kuitenkaan liian kova. Muistuttaa hieman vuohen karvaa. Suoraa tai lievästi laineikasta, hyvin runsasta kummallakin muunnoksella. Normaalisti karvapeitteen paksuus vaihtelee rungon eri osissa. Raajoissa kyynärpään ja kintereen alapuolella karva on lyhyempää ja tiheämpää, samoin päässä. Korvissa karva lyhenee tyvestä kärkeä kohti ja muuttuu ohuemmaksi ja pehmeämmäksi. Karva on pitempää hännässä, joka on tuuhea, paksu ja pitkäkarvaisella muunnoksella hapsuinen, samoin kaulan ympärillä, jossa se voi muodostaa pienen kauluksen ja edelleen reisien ja eturaajojen takapuolella etenkin pitkäkarvaisella muunnoksella.
Etenkin pitkäkarvaisella muunnoksella karkean karvan juuressa kasvava pohjavilla on hienoa, lyhyttä, runsasta ja tavallisesti vaaleampaa kuin peitinkarva.

VÄRI: Sallittuja värejä ovat ainoastaan kellanruskehtava, sudenharmaa ja keltainen yksivärisinä tai laikullisina.

KOKO JA PAINO

SÄKÄKORKEUS: Uroksilla 65 - 72 cm, nartuilla 62-68 cm.

PAINO: Urokset 40 - 50 kg, nartut 30 - 40 kg.

VIRHEET JA HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

• Liian kapea, pitkä tai teräväkuonoinen pää.

• Alapurenta.

• Keskenään eriväriset tai erikokoiset silmät.

• Väärin kiinnittyneet, liian suuret, paksut tai pyöreät korvat.

• Typistetty, surkastunut tai synnynnäisesti viallinen häntä.

• Albinismi.

• Vaalea tai vaaleatäpläinen kirsu.

• Epätyypillinen karvapeite.

• Liian suuri tai liian pieni koko, mutta 4 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan voidaan sallia.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.